Ja pitkä loma alkoikin, otin nimittäin eilen loparit töistä!:D Ajattelin että ihan turhaan stressaan jotain töitä, kun haluan keskittyä täysillä vauvaan ja minuun. Ja jokatapauksessa äippärahan tulen saamaan työtulojeni perusteella, joten nyt on aika ottaa rennosti:) Toivottavasti Josef löytää pian töitä itselleen, niin voin sitten jäädä vielä äippäloman jälkeenkin kotiin.
Edellisyön nukuinkin sitten yksin, Josef tuli kotiin vasta seuraavana päivänä puolenpäivän jälkeen. Oli kuulemma sattunut joku moka taxissa. Hän oli lähtenyt keskustasta ystävänsä kanssa taxilla kahden aikaan yöllä, ja tarkoitus oli ollut että taxi heittää ensin Josefin kotiin ja sitten hänen ystävänsä. No tämä kuski ei sitten ilmeisesti sen vertaa englantia osannut että olisi tämän tajunnut, vaan heitti heidät suoraan Josefin ystävän luokse. Josef piti parhainpana vaihtoehtona jäädä sinne yöksi, olisi muuten maksanut turhan paljon sieltä ajella kotiin vielä. Eli kaikki te jotka epäilitte Josefin uskottavuutta, hän olisi tullut kotiin mikäli taxikuski olisi käsittänyt mitä hänelle sanotaan:) Ja kuten jo sanoin, luottamus meillä tosiaan on kunnossa, ei tarvitse epäillä heti toista jos emme ole samassa paikassa koko ajan.
Tuo punaviini on näköjään aiheuttanu tulikivenkatkuisia kommentteja. Moni puhuu että sitä ei suositella yhtään. Niin, ei suositella, mutta sitä ei myöskään kohtuullisissa rajoissa kielletä. Näettekös eron tässä?:) Ja moni vertaa näkemystäni satunnaiseen punaviinin ottoon ja perhepetiin. Kaksi aivan eri asiaa. Lähden siitä olettamuskesta että äidin hyvinvointi = lapsenhyvinvointi. Punaviiniä ottaessani satunnaisesti rentoudun ja olen paremmalla tuulella pitkän aikaa, eiköhän tämä vaikuta lapseenkin. Eri asia jos olisin joku juoppo joka kiskoo puoli pulloa päivittäin, mutta kun nyt todella puhun varsin pienistä määristä. Ja perhepeti liittyy myöskin tähän äidin hyvinvointin. Haluan säilyttää oman tilani, enkä tehdä myöskään vauvasta riippuvaista (+että siitä on paljon tutkimuksia että perhepeti on vaarallinen, hillitystä alkoholinkäytöstä ei olla pystytty osoittamaan että se olisi haitaksi sikiölle). Punaviini siis rentouttaa ja saa hyvälle mielelle, perhepeti ahdistaa, stressaa ja aiheuttaa turhaa liimautumista äidin ja vauvan välillä. Ymmärsittekös?
Tänään ajattelin viedä Josefin syömään johonkin hyvään paikkaan, vähän luxusta arkeen ja samalla voimme juhlia myös yhdessä raskauttani:) Palailen asiaan taas viimeistään neuvolakuulumisten jälkeen!
PerfectMom
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
maanantai 2. tammikuuta 2012
Yksinäinen yö..
Tulin sitten kuitenkin vielä kirjoittelemaan tänne, kun taitaa olla pitkä yö tulossa. Josef soitti juuri että menee kuulemma myöhään.. Yrittää tulla kolmeksi kotiin, mutta jos menee myöhempään, menee kuulemma kaverilleen yöksi ettei herätä minua kun tulee. Ihan kun nyt edes pystyisin yksin nukkumaan :(
Luottamus meillä on kyllä kunnossa, joten sen puoleen ei ole ongelmia. Lueskelin sitten aikani kuluksi netistä vauvajuttuja:)
Välillä ihmisillä on kyllä ihan ihme juttuja tuolla vauvapalstoilla.. Luin esimerkiksi keskustelua, jossa joku nainen kertoi aloitelleensa vauvalleen kiinteitä vasta 6kk iässä? En käsitä, jos ne voi kerran aloittaa jo 4kk iässä, miksi ihmeessä pitkittää sitä.. En minä ainakaan meinaa ripustautua vauvaani niin että yritän pitkittää hänen vauva-aikaansa ja kieltäydyn näkemästä mihin kaikkeen lapseni olisi jo kykenevä. Sitä se mielestäni on, 6kk lasta pidetään ihan vauvana ja pelkällä maitoruualla, vaikka voisi syödä jo kiinteitä. Siitä ei hyödy kuin äiti joka saa itselleen tunteen että "omistaa" vielä ihan pienen vauvan joka juo vain maitoa.. Hölmöä.
Näköjään tänne oli alkanut kommenttejakin tulla, kiva lukea noita tsemppaavia kommentteja:) Joku oli kovin huolissaan kun kirjoitin ottavani punaviiniä sillointällöin, voin kuitenkin sanoa että älä turhaan huolehdi. Joka paikassa sanotaan että lasillinen punkkua tai siideri sillointällöin ei haittaa mitään. Ei tosiaan ollut aikomustakaan kitata puolta pulloa viiniä joka päivä, vaan ottaa lasillinen tai kaksi parina iltana viikossa. Ja jos mietitään sitä että joillekin tupakoitsijoille neuvolakin sanoo että jatkavat mieluummin tupakointia kun ottavat hirveän stressin sen lopettamiseta, tuskin minun punaviinin juontini sitten kovin haitallista on;)
Kai se on yritettävä mennä yksinään tuonne sänkyyn nukkumaan ja toivoa että Josef vielä yöllä kotiutuisi.. Huomiseen ja hyvät yöt kaikille!:)
Luottamus meillä on kyllä kunnossa, joten sen puoleen ei ole ongelmia. Lueskelin sitten aikani kuluksi netistä vauvajuttuja:)
Välillä ihmisillä on kyllä ihan ihme juttuja tuolla vauvapalstoilla.. Luin esimerkiksi keskustelua, jossa joku nainen kertoi aloitelleensa vauvalleen kiinteitä vasta 6kk iässä? En käsitä, jos ne voi kerran aloittaa jo 4kk iässä, miksi ihmeessä pitkittää sitä.. En minä ainakaan meinaa ripustautua vauvaani niin että yritän pitkittää hänen vauva-aikaansa ja kieltäydyn näkemästä mihin kaikkeen lapseni olisi jo kykenevä. Sitä se mielestäni on, 6kk lasta pidetään ihan vauvana ja pelkällä maitoruualla, vaikka voisi syödä jo kiinteitä. Siitä ei hyödy kuin äiti joka saa itselleen tunteen että "omistaa" vielä ihan pienen vauvan joka juo vain maitoa.. Hölmöä.
Näköjään tänne oli alkanut kommenttejakin tulla, kiva lukea noita tsemppaavia kommentteja:) Joku oli kovin huolissaan kun kirjoitin ottavani punaviiniä sillointällöin, voin kuitenkin sanoa että älä turhaan huolehdi. Joka paikassa sanotaan että lasillinen punkkua tai siideri sillointällöin ei haittaa mitään. Ei tosiaan ollut aikomustakaan kitata puolta pulloa viiniä joka päivä, vaan ottaa lasillinen tai kaksi parina iltana viikossa. Ja jos mietitään sitä että joillekin tupakoitsijoille neuvolakin sanoo että jatkavat mieluummin tupakointia kun ottavat hirveän stressin sen lopettamiseta, tuskin minun punaviinin juontini sitten kovin haitallista on;)
Kai se on yritettävä mennä yksinään tuonne sänkyyn nukkumaan ja toivoa että Josef vielä yöllä kotiutuisi.. Huomiseen ja hyvät yöt kaikille!:)
Neuvolaan soitettu
Kovasti onnittelivat ja torstaina menen sitten kymmeneltä ekalle käynnille:) Tehdään kuulemma vielä uusi raskaustesti siellä ja katsellaan perusasioita läpi. Kyseli kovasti että mitkä ovat ajatukset ja millaisilla odotuksilla tähän hommaan lähdetään.
Sanoin että lapsi on täysin toivottu ja olen niin innoissani että olen jo netistäkin lukenut kasvatusasiaa ja raskausasiaa jne. Ihan mukava neuvolatäti kuulosti olevan, vähän ärsytti kun tuli sellainen hymähdys kun puhuin tuosta netin tutkimisesta että "Hyvähän se on niitä kasvatusasioitakin jo katsoa, mutta tässä on nyt pitkät 9kk vielä ennen sitä, yritä olla stressaamatta ja keskity täysillä raskauteen" Tottakai keskityn täysillä raskauteen, mutta eikö se ole vain hyvä että tutkin jo nyt kasvatusasioitakin, tuskin niitä niin kovasti kerkeää enää sen vauvan kanssa miettiä. Siinä vaiheessa pitäisi olla jo linjat selvillä.
Tästä tulikin mieleeni, netissä näitä asioita tutkiessani törmäsin mielenkiintoiseen juttuun. Itse olen ehdottomasti perhepetiä vastaan, ollut jo pitkään ja nyt varsinkin ihmettelen sen kiihkeää puolustamista keskustelupalstoilla. Netti on täynnä varoituksia siitä, vauva voi tukehtua jne. Ja keskustelupalstoilla aiheesta lukiessani on monet neuvolatädit myös ehdottomasti sitä vastaan. Miksi siis haluatte ehdointahdoin toimia vasten yleisiä suosituksia?? Itse ainakin uskon että jos neuvolakin on kanssani samalla linjalla, tuskin se sitten oikeasti on kovin suotava nukkumisjärjestely. Ja olen myös samaa mieltä siitä mitä luin keskutelupalstoilta, kun monet kirjoittivat että on vain äidin laiskuutta nukkua perhepedissä. Juuri näin.
No, tämä ei ole meille tulossa käyttöön, tehkää miten tykkäätte, mutta miettikää hetki että ei ne neuvolansuositukset tyhjästä ole tulleet.
Saa nähdä lähteekö Josef mukaan ekalle neuvolakäynnille, vähän on ollut sillä asenteella ettei halua tulla. Raukka pelkää neuvolatädin suhtautumista hänen taustaansa:( Ehkäpä saan hänet vielä ylipuhuttua. Tänään hän lähti kavereidensa kanssa juhlimaan raskausuutistamme. Olisi tietty ollut kiva viettää ilta kaksin kotonakin, mutta ilmeisesti vietän sen nyt sitten yksinäni. Sinänsä minua ei haittaa hänen menonsa, mutta kaveriporukka jossa hän liikkuu on hieman arveluttava. Mielestäni huonoa seuraa Josefille, hän kun oikeasti saisi paljon "laadukkaampiakin" ystäviä kun ne ostoskeskuksissa hengaavat häiriköt.. Ja älkääpä käsittäkö väärin, oma mieheni ei todellakaan notku missään ostarilla, uskon että menevät kyllä tänään ihan baariin viettämään iltaa.
Jos en keksi illalla muuta tekemistä, tulen sitten taas tänne tarinoimaan omiani:)
Sanoin että lapsi on täysin toivottu ja olen niin innoissani että olen jo netistäkin lukenut kasvatusasiaa ja raskausasiaa jne. Ihan mukava neuvolatäti kuulosti olevan, vähän ärsytti kun tuli sellainen hymähdys kun puhuin tuosta netin tutkimisesta että "Hyvähän se on niitä kasvatusasioitakin jo katsoa, mutta tässä on nyt pitkät 9kk vielä ennen sitä, yritä olla stressaamatta ja keskity täysillä raskauteen" Tottakai keskityn täysillä raskauteen, mutta eikö se ole vain hyvä että tutkin jo nyt kasvatusasioitakin, tuskin niitä niin kovasti kerkeää enää sen vauvan kanssa miettiä. Siinä vaiheessa pitäisi olla jo linjat selvillä.
Tästä tulikin mieleeni, netissä näitä asioita tutkiessani törmäsin mielenkiintoiseen juttuun. Itse olen ehdottomasti perhepetiä vastaan, ollut jo pitkään ja nyt varsinkin ihmettelen sen kiihkeää puolustamista keskustelupalstoilla. Netti on täynnä varoituksia siitä, vauva voi tukehtua jne. Ja keskustelupalstoilla aiheesta lukiessani on monet neuvolatädit myös ehdottomasti sitä vastaan. Miksi siis haluatte ehdointahdoin toimia vasten yleisiä suosituksia?? Itse ainakin uskon että jos neuvolakin on kanssani samalla linjalla, tuskin se sitten oikeasti on kovin suotava nukkumisjärjestely. Ja olen myös samaa mieltä siitä mitä luin keskutelupalstoilta, kun monet kirjoittivat että on vain äidin laiskuutta nukkua perhepedissä. Juuri näin.
No, tämä ei ole meille tulossa käyttöön, tehkää miten tykkäätte, mutta miettikää hetki että ei ne neuvolansuositukset tyhjästä ole tulleet.
Saa nähdä lähteekö Josef mukaan ekalle neuvolakäynnille, vähän on ollut sillä asenteella ettei halua tulla. Raukka pelkää neuvolatädin suhtautumista hänen taustaansa:( Ehkäpä saan hänet vielä ylipuhuttua. Tänään hän lähti kavereidensa kanssa juhlimaan raskausuutistamme. Olisi tietty ollut kiva viettää ilta kaksin kotonakin, mutta ilmeisesti vietän sen nyt sitten yksinäni. Sinänsä minua ei haittaa hänen menonsa, mutta kaveriporukka jossa hän liikkuu on hieman arveluttava. Mielestäni huonoa seuraa Josefille, hän kun oikeasti saisi paljon "laadukkaampiakin" ystäviä kun ne ostoskeskuksissa hengaavat häiriköt.. Ja älkääpä käsittäkö väärin, oma mieheni ei todellakaan notku missään ostarilla, uskon että menevät kyllä tänään ihan baariin viettämään iltaa.
Jos en keksi illalla muuta tekemistä, tulen sitten taas tänne tarinoimaan omiani:)
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Voi jännitys!
Uusi vuosi oli ja meni.. En sitten ottanu edes sitä lasillista punkkua, kun armas mieheni sai sävärin koko ideasta. "Ei raskaana yhtään!!" :D Pitänee piilottaa joku piilopullo johonkin kirjahyllyn väliin mistä voin siemaista lasillisen joku ilta yksin kotona.. Punaviini on aina kuulunu mun iltoihin, naistenlehti ja punaviini on must, muuten musta kuoriutuu ihan hirviö jos en tätä pysty toteuttamaan ainakin 3x viikossa!
Huomenna pitäis soittaa sinne neuvolaankin. Vähän jännittää, mitähän kaikkea sinne pitäisi osata kertoa? Ja toivottavasti neuvolantäti ei oo jostain kivikaudelta, joka saa heti sydärin kun mies on ulkomaalainen. Siinä vaiheessa kyllä sanon tätille et saan ainakin kauniimpia lapsia kun sen perussuomalaiset liisat ja pekat on todennäkösesti olleet:D
Tänään mietittiin kovasti jo nimiä tytölle.. Haluan jotain vähän "erikoisempaa", ei siis perussuomalaista. Kuulostaisikin hölmöltä kun mieheni sukunimi on niin eksoottinen, niin siihen ei sovi kyllä mikään Marjaana. Top3 listalle ylsivät Amelie, Genevieve ja Milanda. Näistä kolmesta pidimme kumpikin, joten jos ja toivottavasti kun, sieltä tyttö tulisi, jollain näistä hänet ristitään:)
Jotain oireitakin on alkanut tulemaan, viime yön sain juosta pissalla koko ajan. No eipä ainakaan keräänny turvotusta! Ja rintoja särkee kovasti. Ja nälkä on ihan koko ajan!! Tuntuu että ihan sama kuinka paljon syön, koko ajan mahtuisi lisää. Yölläkin Josef (mieheni) joutui hakemaan minulle mäkkäristä vielä aterian ja pirtelön kun iski aivan hirvee pirtelön mieliteko:D Mitähän kaikkea kerkeääkään vielä tulemaan, onneksi on ihana mies joka on valmis hakemaan vaikka yöllä herkkuja jos kovasti alkaa tehdä mieli:D
Nyt on pakko yrittää pistää silmiä kiinni, jos tästäkään yöstä sitten mitään tulee! Tulen huomenna kertoilemaan neuvolakuulumisia:)
Huomenna pitäis soittaa sinne neuvolaankin. Vähän jännittää, mitähän kaikkea sinne pitäisi osata kertoa? Ja toivottavasti neuvolantäti ei oo jostain kivikaudelta, joka saa heti sydärin kun mies on ulkomaalainen. Siinä vaiheessa kyllä sanon tätille et saan ainakin kauniimpia lapsia kun sen perussuomalaiset liisat ja pekat on todennäkösesti olleet:D
Tänään mietittiin kovasti jo nimiä tytölle.. Haluan jotain vähän "erikoisempaa", ei siis perussuomalaista. Kuulostaisikin hölmöltä kun mieheni sukunimi on niin eksoottinen, niin siihen ei sovi kyllä mikään Marjaana. Top3 listalle ylsivät Amelie, Genevieve ja Milanda. Näistä kolmesta pidimme kumpikin, joten jos ja toivottavasti kun, sieltä tyttö tulisi, jollain näistä hänet ristitään:)
Jotain oireitakin on alkanut tulemaan, viime yön sain juosta pissalla koko ajan. No eipä ainakaan keräänny turvotusta! Ja rintoja särkee kovasti. Ja nälkä on ihan koko ajan!! Tuntuu että ihan sama kuinka paljon syön, koko ajan mahtuisi lisää. Yölläkin Josef (mieheni) joutui hakemaan minulle mäkkäristä vielä aterian ja pirtelön kun iski aivan hirvee pirtelön mieliteko:D Mitähän kaikkea kerkeääkään vielä tulemaan, onneksi on ihana mies joka on valmis hakemaan vaikka yöllä herkkuja jos kovasti alkaa tehdä mieli:D
Nyt on pakko yrittää pistää silmiä kiinni, jos tästäkään yöstä sitten mitään tulee! Tulen huomenna kertoilemaan neuvolakuulumisia:)
lauantai 31. joulukuuta 2011
Perhosia mahassa
Olipa ihana herätä aamulla, kun ensimmäinen mitä nään on komea mieheni, joka oli tuonut minulle aamiaisen sänkyyn! Eikä mikään pieni aamiainen, kerrosateria ja hesepulla!:D Voin kuulemma unohtaa pelkät hedelmäsalaatti aamupalat niin kauan olen raskaana, vauvakin tarvitsee riittävästi ravintoa:) Ihanan huolehtiva mies.. Ainakaan vielä ei mitään pahoinvointia tms ole tullut, ja eikös siitä sanota että se on oikealla ruokavaliolla ratkaistavissa.
Valitettavasti se aamu ihanuus ei kestänyt kauaa. Soitin ystävälleni, olkoon hän tässä blogissa nyt vaikka Ansku, kertoakseni raskaudestani. No, ensimmäiseksi hän ei vastannut. Toisella yrityskerralla puhelu loppui lyhyeen lauseeseen "Kuule mä oon just menossa vauvan kanssa pesulle ja sit päikkäreille.. soitellaan tossa tunnin päästä" Joo okei, ei mulla mitään tärkeetä ois ollutkaan:D No sitten soitin tunnin päästä ja päätin sit hihkaista heti ekana raskausuutiseni puhelimeen, ennenkuin tulee taas lista koottuja tekosyitä. Ensin tuli hiljaisuus ja sitten kysymys "ooksä nyt ihan varma". Juuri näin. No en tietenkään ole vaikka tietosesti jätettiin ehkäsy pois. Hieno reaktio kaverilta. Puhuin siitäkin että nyt voidaan lähteä yhessä kaupoille ostaa jotain vauvan vaatteita, niin siihenkin tulee kuivakka vastaus "Joo kun mä käyn siellä kirppareilla ja toi on vähän vaikee ton vauvan kanssa lähtee shoppailee.. Kai me joskus voidaan pyörähtää jossain". Ja sitten alkoi taas poru kuulumaan ja puhelu loppui siihen kun piti mennä taas nukuttamaan vauvaa.
Tuli vaan mieleen että kuinkahan normaalia on että vauva itkee tyyliin koko ajan.. Aikaa tässä itkujen välissä oli max 1½ tuntia. Käy vauvaa sääliksi, toki on itkuja jotka johtuvat vaipasta tai ruuasta, mutta tuollaiset "turhat" itkut ovat yleensä merkki vanhempien välisestä vuorovaikutussuhteesta :( Toivottavasti meille ei käy noin kurjasti:)
Äitille en tiedä koska uskaltaisin ilmoittaa, sieltä tulee kyllä tulikivenkatkuista tekstiä. Ehkä ilmoitan vasta maaliskuussa, kun olemme menneet naimisiin. Ja siitäkään en äidille ilmoita ennenkuin sormus on sormessa. En vaan jaksa kuunnella sitä..
Pitänee lähteä valmistautumaan uuden vuoden aattoon! En kyllä tiedä mihin tämä ilta nyt etenee, tarkoitus oli lähteä juhlimaan, mutta taitaa nyt jäädä väliin. Lasin tai kaksi punaviiniä saa käsittääkseni nauttia myös raskausaikana, joten ehkäpä tyydyn siihen, juustoihin ja suklaaseen ja katselemme jotain leffoja mieheni kanssa tämän illan:)
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Valitettavasti se aamu ihanuus ei kestänyt kauaa. Soitin ystävälleni, olkoon hän tässä blogissa nyt vaikka Ansku, kertoakseni raskaudestani. No, ensimmäiseksi hän ei vastannut. Toisella yrityskerralla puhelu loppui lyhyeen lauseeseen "Kuule mä oon just menossa vauvan kanssa pesulle ja sit päikkäreille.. soitellaan tossa tunnin päästä" Joo okei, ei mulla mitään tärkeetä ois ollutkaan:D No sitten soitin tunnin päästä ja päätin sit hihkaista heti ekana raskausuutiseni puhelimeen, ennenkuin tulee taas lista koottuja tekosyitä. Ensin tuli hiljaisuus ja sitten kysymys "ooksä nyt ihan varma". Juuri näin. No en tietenkään ole vaikka tietosesti jätettiin ehkäsy pois. Hieno reaktio kaverilta. Puhuin siitäkin että nyt voidaan lähteä yhessä kaupoille ostaa jotain vauvan vaatteita, niin siihenkin tulee kuivakka vastaus "Joo kun mä käyn siellä kirppareilla ja toi on vähän vaikee ton vauvan kanssa lähtee shoppailee.. Kai me joskus voidaan pyörähtää jossain". Ja sitten alkoi taas poru kuulumaan ja puhelu loppui siihen kun piti mennä taas nukuttamaan vauvaa.
Tuli vaan mieleen että kuinkahan normaalia on että vauva itkee tyyliin koko ajan.. Aikaa tässä itkujen välissä oli max 1½ tuntia. Käy vauvaa sääliksi, toki on itkuja jotka johtuvat vaipasta tai ruuasta, mutta tuollaiset "turhat" itkut ovat yleensä merkki vanhempien välisestä vuorovaikutussuhteesta :( Toivottavasti meille ei käy noin kurjasti:)
Äitille en tiedä koska uskaltaisin ilmoittaa, sieltä tulee kyllä tulikivenkatkuista tekstiä. Ehkä ilmoitan vasta maaliskuussa, kun olemme menneet naimisiin. Ja siitäkään en äidille ilmoita ennenkuin sormus on sormessa. En vaan jaksa kuunnella sitä..
Pitänee lähteä valmistautumaan uuden vuoden aattoon! En kyllä tiedä mihin tämä ilta nyt etenee, tarkoitus oli lähteä juhlimaan, mutta taitaa nyt jäädä väliin. Lasin tai kaksi punaviiniä saa käsittääkseni nauttia myös raskausaikana, joten ehkäpä tyydyn siihen, juustoihin ja suklaaseen ja katselemme jotain leffoja mieheni kanssa tämän illan:)
Hyvää uutta vuotta kaikille!
perjantai 30. joulukuuta 2011
Ihana plus-testi
Heippa!
Blogin aloitin kahdesta syystä. Tein tänään positiivisen raskaustestin <3 ja nyt siis vihdoinkin pääsen liittymään kaikkitietävien äitien joukkoon. Olkoon tämä blogi varsinkin kaikkien av-mammojen kauhistus. Siellä minut jo kertaalleen teilattiin lapsellisena teininä jonka ei lapsia pitäisi hankkia ja haukuttiinpa siinä sivussa miehenikin mutiaiseksi ja ties miksi. Nyt voitte te kaikki mammat lukea täältä ja harmitella, kun ei siitä lasten hoidosta ydinfysiikkaa tullutkaan vaikka omankin nyt saan <3
Olen tosiaan 29 vuotias nainen, seurustellut nyt 5kk ihanan ulkomaalaisen miesystäväni kanssa. Vauva on ollut toiveissa, ja tärppi kävikin pikemmin kuin uskalsimme odottaakkaan:) En malta odottaa että pääsen ostamaan kaikkia ihania vauvan vaatteita.. Hyvällä tuurilla pikkuruisia mekkoja ja pienenpienet uggsaappaat lähtevät ensimmäisenä hankintalistalle, mikäli "taiat" toimivat ja mahassa muhii pieni tyttövauva:)
Bugaboo vaunut meinaan tilata, mutta saan ne paljon halvemmalla kun tilaan ulkomailta, vain n 800e.
Ja kirpparirytkyihin ei tätä vauvaa pueta:) Pieni ansaitsee vain parasta, ei muilla kierrätettyjä jämäpaloja (ei pahalla niille jotka niin tekevät). Toivottavasti välit ystäväänikin muuttuvat uudestaan läheisemmäksi, hän tuli äidiksi 4kk sitten. Välit ovat hieman viilentyneet kun tuntuu että hänellä ei ole aikaa enää muulle kun vauvalle.. Ehkäpä oman vauvani myötä saan hänetkin ymmärtään että se vauva ei ole koko elämä ja voimme käydä vaikka yhdessä vauvojen kanssa ostoksilla:) Jotenkin olen pikkutytöstä asti haaveillut siitä että saan parhaan ystäväni kanssa työnnellä lastenvaunuja pitkin katuja ja katsella yhdessä ihania vauvan vaatteita..
Ja maanantaina soitan neuvolaan, katsotaan koska saan ensimmäisen ajan.. Ja ensimmäistä ultraa en varsinkaan malta odottaa!! Saakohan sukupuolen tietää jo ensimmäisessä ultrassa? Pitää kysyä ystävältäni saiko hän..
Miehenikin on aivan innoissaan ja hokee vaan koko ajan "ihanaa, meille tulee pieni prinsessa!" :D ja silittelee mahaani taukoamatta.
Nyt on pakko kyllä mennä vähän hempeilemään tuon mieheni kanssa ja juhlimaan tätä kaksin peiton alle;)
Blogin aloitin kahdesta syystä. Tein tänään positiivisen raskaustestin <3 ja nyt siis vihdoinkin pääsen liittymään kaikkitietävien äitien joukkoon. Olkoon tämä blogi varsinkin kaikkien av-mammojen kauhistus. Siellä minut jo kertaalleen teilattiin lapsellisena teininä jonka ei lapsia pitäisi hankkia ja haukuttiinpa siinä sivussa miehenikin mutiaiseksi ja ties miksi. Nyt voitte te kaikki mammat lukea täältä ja harmitella, kun ei siitä lasten hoidosta ydinfysiikkaa tullutkaan vaikka omankin nyt saan <3
Olen tosiaan 29 vuotias nainen, seurustellut nyt 5kk ihanan ulkomaalaisen miesystäväni kanssa. Vauva on ollut toiveissa, ja tärppi kävikin pikemmin kuin uskalsimme odottaakkaan:) En malta odottaa että pääsen ostamaan kaikkia ihania vauvan vaatteita.. Hyvällä tuurilla pikkuruisia mekkoja ja pienenpienet uggsaappaat lähtevät ensimmäisenä hankintalistalle, mikäli "taiat" toimivat ja mahassa muhii pieni tyttövauva:)
Bugaboo vaunut meinaan tilata, mutta saan ne paljon halvemmalla kun tilaan ulkomailta, vain n 800e.
Ja kirpparirytkyihin ei tätä vauvaa pueta:) Pieni ansaitsee vain parasta, ei muilla kierrätettyjä jämäpaloja (ei pahalla niille jotka niin tekevät). Toivottavasti välit ystäväänikin muuttuvat uudestaan läheisemmäksi, hän tuli äidiksi 4kk sitten. Välit ovat hieman viilentyneet kun tuntuu että hänellä ei ole aikaa enää muulle kun vauvalle.. Ehkäpä oman vauvani myötä saan hänetkin ymmärtään että se vauva ei ole koko elämä ja voimme käydä vaikka yhdessä vauvojen kanssa ostoksilla:) Jotenkin olen pikkutytöstä asti haaveillut siitä että saan parhaan ystäväni kanssa työnnellä lastenvaunuja pitkin katuja ja katsella yhdessä ihania vauvan vaatteita..
Ja maanantaina soitan neuvolaan, katsotaan koska saan ensimmäisen ajan.. Ja ensimmäistä ultraa en varsinkaan malta odottaa!! Saakohan sukupuolen tietää jo ensimmäisessä ultrassa? Pitää kysyä ystävältäni saiko hän..
Miehenikin on aivan innoissaan ja hokee vaan koko ajan "ihanaa, meille tulee pieni prinsessa!" :D ja silittelee mahaani taukoamatta.
Nyt on pakko kyllä mennä vähän hempeilemään tuon mieheni kanssa ja juhlimaan tätä kaksin peiton alle;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)